Vuosien toistuvuutta

Viime viikolla töihin ajellessa radiosta tuli Apulannan ”Valot pimeyksien reunalla”. Skarppasin alun, mutta kertosäteen kohdalla alkoivat silmät kostua -niin kuin aina, kun kuulen musiikkia, joka koskettaa.



Tihrustan itkua usein katsellessani taidetta, elokuvia, lukiessani… Olen pikku hiljaa opetellut olemaan sinut näiden tuntemuksien kanssa, sillä ne merkitsevät jotain hyvin merkittävää. Ne tuovat tajuntaan jotain, mitä en osaa sanoittaa tai ehkä ymmärräkään.

Itkemisen lisäksi olen tajunnut, että minussa on sisäsyntyinen kyky noteerata hyvä musiikkiesitys ihollani, vaikken osaa millään muulla tavoin arvioida musiikin ”hyvyyttä”. Iho menee nimittäin kananlihalle ja pitkin selkärankaa nousevat kylmänväreet! Kun nämä tuntemukset tulevat, tiedän, että mahdollinen muu yleisö ja tuomaristo ovat samaa mieltä kanssani. Musiikki on loistavaa!

Mutta palataan Apulantaan. Kyyneleet valuen mietin, miksi sanat ”Valot pimeyksien reunalla” biisissä ovat niin vaikuttavat, että itkettää. Etsin jopa lyriikat ja mietin, mikä niissä on nyt niin liikuttavaa. Koko kappale liikutti, mutta minulle ydin tuntui löytyvän sanoista ”reunalla”, ”kauneus” ja ehkä myös ”tarkoitus/voima”.

Mieleeni tuli heti kaksi muutakin minua aina koskettanutta biisiä, joissa ollaan jollain tavoin ”reunalla”. Nimittäin Aerosmithin ”Living On the Edge” ja Enigman ”Return to Innocence”. Vastaavia on varmasti pilvin pimein, mutta nämä ovat minulle tärkeitä.

”Reunalla olo” on minusta liminaalitilassa olemista. Ehkä nämä kyseiset kappaleet koskettavat minua sen vuoksi. Kauneus, ”viattomuus” tai ehkä ennemminkin tietynlainen aitous ovat lisäksi herkistäviä asioita. Tein sairaanhoitajaksi opiskellessani opinnäytetyöni kauneudesta hoitotyössä. Sain tarkasteltavakseni niin koskettavia kertomuksia siitä, ettei ole tosikaan. Myös kuolemassa voi olla kauneutta, joka voisi toiselta nimeltään olla pohjimmaista herkkyyttää, paljaana oloa?

Näissä ajatuksissa alitajuntani alkoi ilmeisesti myös työstämään reunalla olemisen aihetta. Heräsin yhtenä aamuna uneen, jossa minun piti miettiä, mitä minulle on tapahtunut eri vuosina esimerkiksi kymmenen vuoden välein ja onko näissä vuosissa jotain toistuvuutta.

Elämää jaotellaan aikaan peilaten monin tavoin. Elämänkaaripsykologiassa ihmisen elämä on lapsuutta, nuoruutta, varhaista aikuisuutta jne. aina vanhuuteen saakka. Erilaiset uskomukselliset näkökulmat taas katsovat elämän kulkevan esimerkiksi seitsemän vuoden sykleissä. Biologialla ja muillakin tieteillä on omat jaottelunsa.

Itse olen käyttänyt taustateoriana tutkimustyössäni elämänkulun toimijuuden käsitettä. Tätä ovat avanneet mm. Hitlin ja Elder (2007), jotka jaottelevat toimijuutta neljään osaan: eksistentialistiseen, pragmaattiseen, identiteetin ja elämänkulun toimijuuteen. Elämänkulun toimijuuden tutkimuksessa ollaan erityisesti kiinnostuneita siitä, millä perustein ihminen tekee päätöksia esimerkiksi elämän kääntöpisteissä ja siirtymissä/murroskohdissa (mm. opiskelupaikan valinnat, työ/asuinpaikan valinta jne.)

Unessa en ehtinyt elämäni "toistuvuuksia" kauheasti miettiä, mutta herättyäni muistin edelleen uneni. Totesin, että 70- ja 80 -luvuilla lapsuuden ja nuoruuden päätökset ja mahdolliset muutokset olivat tietyllä tavalla päätetyt minusta huolimatta. Peruskoulu oli käytävä ja vanhemmat päättivät isot asiat. Sen sijaan 90-luvusta alkaen pystyn hahmottamaan aikuisen elämää omine päätöksineen ja muutoksineen. Minulla on siis esimerkiksi vuosilta 1993, 2003 ja 2013 ”vertailutietoa” uneni mukaisen kymmenen vuoden välein tapahtuvista toistuvuuksista tai sitten ei…

Uneni kymmenen vuoden toistuvuuksien miettiminen oli aika häkellyttävää, koska kymmenen vuoden välein vuosista löytyi toistuvuuksia. Ehkä halusin niitä löytääkin? Syklisyyttä en sen sijaan oikein löytänyt. Minun vuoteni ovat olleet erilaisten toimijuuksien vuosia etsimis-, muutos- ja puurtamisvuosineen ja ne ovat kestäneet noin vuodesta kolmeen vuoteen. 

Suurin oivallukseni ”reunalla olosta” ja uneni kymmenen vuoden toistuvuuksista oli se, että minä taidan olla matkalla olija, josta on kiva suorittaa ja saavuttaa jotain, mutta sen jälkeen pitää lähteä uudelle matkalle ja vähän itkeä tirauttaa kuunnellessa koskettavaa liminaalitilan musiikkia?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Last season: työaika tuloksen mittarina

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta