Vuosien toistuvuutta
Viime viikolla töihin ajellessa radiosta tuli Apulannan ”Valot pimeyksien reunalla”. Skarppasin alun,
mutta kertosäteen kohdalla alkoivat silmät kostua -niin kuin aina, kun kuulen
musiikkia, joka koskettaa.
Tihrustan itkua
usein katsellessani taidetta, elokuvia, lukiessani… Olen pikku hiljaa
opetellut olemaan sinut näiden tuntemuksien kanssa, sillä ne merkitsevät jotain hyvin merkittävää. Ne tuovat tajuntaan jotain, mitä en osaa
sanoittaa tai ehkä ymmärräkään.
Itkemisen lisäksi olen tajunnut, että minussa on sisäsyntyinen kyky noteerata hyvä
musiikkiesitys ihollani, vaikken osaa millään muulla tavoin arvioida musiikin
”hyvyyttä”. Iho menee nimittäin kananlihalle ja pitkin selkärankaa nousevat
kylmänväreet! Kun nämä tuntemukset tulevat, tiedän, että mahdollinen muu yleisö
ja tuomaristo ovat samaa mieltä kanssani. Musiikki on loistavaa!
Mutta palataan
Apulantaan. Kyyneleet valuen mietin, miksi sanat ”Valot pimeyksien reunalla”
biisissä ovat niin vaikuttavat, että itkettää. Etsin jopa lyriikat ja mietin,
mikä niissä on nyt niin liikuttavaa. Koko kappale liikutti, mutta minulle ydin
tuntui löytyvän sanoista ”reunalla”, ”kauneus” ja ehkä myös ”tarkoitus/voima”.
Mieleeni tuli heti kaksi
muutakin minua aina koskettanutta biisiä, joissa ollaan jollain tavoin
”reunalla”. Nimittäin Aerosmithin ”Living On the Edge” ja Enigman ”Return to Innocence”. Vastaavia on varmasti
pilvin pimein, mutta nämä ovat minulle tärkeitä.
”Reunalla olo” on
minusta liminaalitilassa olemista. Ehkä nämä kyseiset kappaleet koskettavat
minua sen vuoksi. Kauneus, ”viattomuus” tai ehkä ennemminkin tietynlainen
aitous ovat lisäksi herkistäviä asioita. Tein sairaanhoitajaksi opiskellessani opinnäytetyöni
kauneudesta hoitotyössä. Sain tarkasteltavakseni niin koskettavia kertomuksia
siitä, ettei ole tosikaan. Myös kuolemassa voi olla kauneutta, joka voisi
toiselta nimeltään olla pohjimmaista herkkyyttää, paljaana oloa?
Näissä ajatuksissa
alitajuntani alkoi ilmeisesti myös työstämään reunalla olemisen aihetta.
Heräsin yhtenä aamuna uneen, jossa minun piti miettiä, mitä
minulle on tapahtunut eri vuosina esimerkiksi kymmenen vuoden välein ja onko
näissä vuosissa jotain toistuvuutta.
Elämää jaotellaan aikaan peilaten monin tavoin. Elämänkaaripsykologiassa ihmisen elämä on
lapsuutta, nuoruutta, varhaista aikuisuutta jne. aina vanhuuteen saakka. Erilaiset
uskomukselliset näkökulmat taas katsovat elämän kulkevan esimerkiksi seitsemän
vuoden sykleissä. Biologialla ja muillakin tieteillä on omat jaottelunsa.
Itse olen käyttänyt taustateoriana tutkimustyössäni elämänkulun toimijuuden käsitettä. Tätä ovat avanneet mm. Hitlin ja Elder (2007), jotka jaottelevat toimijuutta neljään osaan: eksistentialistiseen, pragmaattiseen, identiteetin ja elämänkulun toimijuuteen. Elämänkulun toimijuuden tutkimuksessa ollaan erityisesti kiinnostuneita siitä, millä perustein ihminen tekee päätöksia esimerkiksi elämän kääntöpisteissä ja siirtymissä/murroskohdissa (mm. opiskelupaikan valinnat, työ/asuinpaikan valinta jne.)
Itse olen käyttänyt taustateoriana tutkimustyössäni elämänkulun toimijuuden käsitettä. Tätä ovat avanneet mm. Hitlin ja Elder (2007), jotka jaottelevat toimijuutta neljään osaan: eksistentialistiseen, pragmaattiseen, identiteetin ja elämänkulun toimijuuteen. Elämänkulun toimijuuden tutkimuksessa ollaan erityisesti kiinnostuneita siitä, millä perustein ihminen tekee päätöksia esimerkiksi elämän kääntöpisteissä ja siirtymissä/murroskohdissa (mm. opiskelupaikan valinnat, työ/asuinpaikan valinta jne.)
Unessa en ehtinyt elämäni "toistuvuuksia" kauheasti miettiä, mutta herättyäni muistin edelleen uneni. Totesin, että
70- ja 80 -luvuilla lapsuuden ja nuoruuden päätökset ja mahdolliset muutokset
olivat tietyllä tavalla päätetyt minusta huolimatta. Peruskoulu oli käytävä ja
vanhemmat päättivät isot asiat. Sen sijaan 90-luvusta alkaen pystyn
hahmottamaan aikuisen elämää omine päätöksineen ja muutoksineen. Minulla on
siis esimerkiksi vuosilta 1993, 2003 ja 2013 ”vertailutietoa” uneni mukaisen
kymmenen vuoden välein tapahtuvista toistuvuuksista tai sitten ei…
Uneni kymmenen vuoden toistuvuuksien miettiminen
oli aika häkellyttävää, koska kymmenen vuoden välein vuosista löytyi
toistuvuuksia. Ehkä halusin niitä löytääkin? Syklisyyttä en sen sijaan oikein löytänyt. Minun vuoteni ovat olleet erilaisten toimijuuksien vuosia etsimis-,
muutos- ja puurtamisvuosineen ja ne ovat kestäneet noin vuodesta kolmeen vuoteen.
Suurin oivallukseni ”reunalla
olosta” ja uneni kymmenen vuoden toistuvuuksista oli se, että minä taidan olla matkalla olija, josta on kiva suorittaa ja saavuttaa jotain, mutta sen
jälkeen pitää lähteä uudelle matkalle ja vähän itkeä tirauttaa kuunnellessa
koskettavaa liminaalitilan musiikkia?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!