Luova laiskuus

Luova laiskuus on ollut minulle tietynlainen slogan jo pidemmän aikaa. Pohdin sitä ja luovuutta maaliskuussa blogikirjoituksessani "Millainen ilmiö luovuus on?". Ajatukset luovuuden ympärillä liittyvät vahvasti kirjoittamisen opintojeni luovan kirjoittamisen opintojaksoon. 

Jos totean olevani luovasti laiska, ihmiset yleensä hörähtävät. Tutummat sanovat, että ethän sinä ole laiska ja tuntemattomammat tuntuvat ajattelevan, että ”laiska akka, ei saa siis mitään aikaiseksi”. Luova laiskuuden asenne on kuitenkin auttanut minua toteuttamaan monta asiaa elämässäni tehokkaasti ja tietenkin luovasti.

Juha T. Hakala (2013) on käsitellyt luovan laiskuuden käsitettä kirjassaan ”Luova laiskuus - Anna ideoille siivet”. Yksinkertaistettuna luovaa laiskuutta tarvitaan, koska luovuus vaatii rauhaa, aikaa kypsytellä ideoita. Hakalan mukaan luovuus tarvitsee myös turvallisuutta (vrt. Maslowin tarvehierarkia). Kun ihminen joutuu miettimään, onko hänellä työtä ja samalla vaikkapa ruokaa pöytään, ei ensimmäisenä tule mieleen olla kovinkaan luova tai olla hätäilemättä.

Moni taiteilija on tuntunut eläneen kuitenkin hyvin köyhästi ja silti ns. luonut. Toisaalta monet tarinat nälkäisistä taitelijoista ovat muun muassa viime vuosisadan alusta, jolloin ihmisten elämä ei ehkä muutoinkaan ollut taloudellisesti niin rikasta kuin nykypäivänä. Huomattava niukkuus oli enemmän standardi kuin poikkeus.

Luovuustutkimuksissaan Hakala kysyi Nobelin palkinnon saaneilta tiedemiehiltä, mitä he ylipäänsä ajattelevat luovuudesta.

Nobelistit kehottivat kuuntelemaan alitajuntaa. Useat heistä kertoivat saavansa parhaimpia ideoitaan silloin, kun ei tarvinnut edes ajatella ongelmia eli esimerkiksi nukkumaan mennessä. Rentous sekä arjesta ja ajatuksista irrottautuminen auttoivat.

Hötkyilemällä ja hätäilemällä eivät asiat etene. Ajatusten ja ideoiden kanssa pitää tulla tutuksi. Niiden pitää antaa kypsyä hiljalleen, jotta ne voisivat tulla esille jalostuneempina. Tätä voisi tavoitella pysähtymisillä ja erilaisilla rytmin vaihdoksilla vaikkapa työtä tauottamalla. 

Luova laiskuus ei siis suinkaan ole asioiden tekemättömyyttä. Vaatii itse asiassa sinnikkyyttä odottaa, koska luova, mielellinen kaaos päässä alkaa osoittaa merkkejä jäsentyneisyydestä, josta syntyy tuotos.

Erilaisuus ja mukavuusalueelta poikkeaminen ovat työläitä, mutta osa luovaa laiskuutta. Luova laiskuus auttaa minua tekemään asioita paljon ja monella eri tavalla -väitän tekeväni niitä paremmin, nopeammin ja helpommin kuin mitä ne ns. yleensä, rutiinisti, tehdään, jos olen muistanut varata hetken aikaa kypsyttelylle ja luovalle laiskuudelle.

Hakala (2013) toteaa lisäksi, että luova ratkaisu on usein kaunis ja yksinkertainen. Asioita yritetään tehdä liian monimutkaisesti, jolloin kuluu turhaa aikaa ja tuotoskin kärsii. Olen tehnyt sairaanhoitajan tutkintoni opinnäytetyön hoitotyön kauneudesta ja se on minulle hyvin rakas aihe edelleen. Sen pohjalta voin vain todeta, että toiminta, tekeminen, toimijuus voivat olla luovaa ja kaunista.

Luovuuden paras ystävä on hidas aika. Luovuus on myös käyttämistä aikaa oikeisiin asioihin. Oikeita asioita ei vain huomaa, jos ei ole luovasti laiska.

Luovaan laiskuuteen liitän mielessäni blogini nimen mukaisesti liminaalitilan ja toimijuuden. Liminaalitilasta olen kirjoittanut enemmän postauksessani ”Liminaalit luonteenvahvuudet”.  Sanana liminaali tarkoittaa latinan kielessä (limen) kynnystä ja se viittaa väli- tai siirtymätilaan. Liminaalisuus mahdollistaa uuden luomisen ja luovuuden. Minut liminaalisuus ajaa kirjoittamaan, toimimaan ja toteuttamaan sekä usein myös oppimaan. Välillä se pakottaa luovaan laiskuuteen.

Googlaillessani luovaa laiskuutta tuloksena oli esimerkiksi kuva miehestä, joka makasi sängyllä siten, että hänen läppärinsä oli käännetty kyljelleen. Ei siis tarvinnut kääntää edes päätä sitä katsoakseen. Toki tuonkin voi luovaksi ajatella, mutta minulle luova laiskuus on myös aktiivista toimijuutta omalla ajallaan. Toimijuutta ovat avanneet mm. Hitlin ja Elder (2007), jotka jaottelevat toimijuuden neljään osaan: eksistentiaaliseen, pragmaattiseen, identiteetin ja elämänkulun toimijuuteen. Näistä esimerkiksi identiteetin toimijuus on arjen rutiininomaista toimijuutta. Sen sijaan mm. pragmaattinen toimijuus nousee esille, kun tavanomaiset toimintatavat eivät riitä. Tällöin tarvitaan luovuutta ja pysähtymistä toimia uudella tavalla.

Anneli Eteläpelto (2011) on määritellyt toimijuuden olevan esimerkiksi toiminnan harjoittamista tulevaisuuden etäisten aikahorisonttien suuntaisesti. Tämän voisi ajatella olevan luovan laiskuuden ansiota. Jos ei ole pysähtynyt ja ”nähnyt”, mitä tulevaisuudessa voisi olla, miten voi toimia sen suuntaisesti?

Luovasti laiskana oleminen on minulle yhtä aikaa pysähtymistä sekä aivojen tuulettamista, pakottavaa välitilassa olemista ja aktiivista toimijuutta. Joku toinen voisi nimetä tämän jollain toisella termillä, mutta minulle tämä kaikki on tietenkin luovaa laiskuutta, elämän kermaa!

Lähteet:

Anneli Eteläpelto 24.8.2011: ”Mitä on toimijuus ja mihin sitä tarvitaan?”–kalvosarja.

Hakala, J.T. 2013. Luova laiskuus -Anna ideoille siivet. Juva: Bookwell Oy.

Hitlin, S. & Elder, G.H.jr. 2007. Time, Self, and the Curiously Abstract Concept of Agency. SociologicalTheory 25:2 June 2007, 170-191.

Kontinen, T. &  Houni, P. &Karsten, H. & Toivanen, H. Liminaalitilan käsite työnmuutosten jäsentäjänä. Aikuiskasvatus-lehti4/2013