Suorittamista ja pystyvyyttä

Tarvitsen moneen ”vois olla kiva tehdä, mutta…” - tekemiseeni sosiaalista painetta ja/tai kokemusta siitä, että teen jotain hyvää. Minua motivoivat välillä myös ns. papukaijamerkit. Jos saa ”tarran” kirjaan, niin tiedän ”suorittaneeni” jotakin.

Sosiaalinen paine tai sosiaalipsykologisena terminä ryhmäpaine ei tässä tapauksessa ole missään nimessä negatiivista. Ryhmäpaineellahan tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että toimit ja käyttäydyt ryhmän arvojen ja odotusten mukaisesti. Näissä ”kiva tehdä, mutta…” - tekemisissä ryhmäpaineen hyväksikäyttö on mahtava keino saada itsestään irti jotain, mitä muutoin ihan vain viitsimättömyyttään ei jaksa tehdä.

Geokätköillä bongailtua

Hyvänä esimerkkinä on työmatkapyöräily. Matkaa kotoa töihin ei ole suorinta tietä kuin noin seitsemän kilometriä. Ei todellakaan paha juttu! Sitten tuli mieleen se mutta. Monelta pitäisi herätä, pitääkö ottaa suihkukamat töihin? Nuorin lapsista pitää vielä kesäkuun ajan saada vietyä hoitopaikkaan, jaksaako sitä lähteä kävelyttämään tai pyöräilyttämään?

Tässä kohtaa voi vain todeta, että onneksi on olemassa ryhmäpaine!

Työpaikallani voi nimittäin osallistua Kilometrikisaan, joka on yritysten, työyhteisöjen, osastojen, seurojen tai minkä tahansa joukkueiden välinen pyöräilykisa toukokuulta syyskuun loppupuolelle. Joukkue siis kerää pyöräilykilometrejä ja osallistuu mm. arvontoihin. Työpaikkani kaikki joukkueet keräävät myös kilometreillä rahaa lastensuojelutyöhön eli jokaisesta poljetusta kilometristä kilahtaa senttejä hyväntekeväisyyteen.

Näkökulman vaihto

Nämä kaikki sopivat minulle oikein hyvin. Ryhmäpaineesta nousee pieni pakko pyöräillä, kun eihän sitä kehtaa olla ihan nollalinjalla. Ja kun sillä saa tehtyä samalla hyvääkin muille. Liikunnan muodossa hyvää tulisi tehtyä itsellekin (tämä on kyllä välillä huono motivaation lähde minulle) ja voihan siitä saada sen papukaijamerkinkin eli arvontavoiton!

”Papukaijamerkkejä” keräilen geokätköilyssäkin. On hienoa saada merkitä uusi löydetty kätkö omille kätkösivuille. Kätkö muuttuu silloin hymynaamaksi. Toissa viikonloppuna geokätköily toi myös hyvää. Olimme keskimmäisen lapsen kanssa haravoimassa yhdessä monista sen viikonlopun CITO-tapahtumista (CITO= Cache In Trash Out). CITOissa voidaan siis siivota luontoa, istuttaa puita, pensaita tms. Ne ovat kätköilijöiden luonnonsuojelutapahtumia.

Geokätköä parhaimmillaan

En ole varma, geokätköilisinkö, jos taustalla ei olisi ohjelmaa, johon merkitä ”suorituksensa” eli löydetyt kätköt. Olisiko se niin hienoa?

Kesäyönä löydetty ensimmäinen geokulkija

Ehkä, sillä löytöpalkintoina olen saanut myös käydä paikoissa, joihin en ilman kätköilyä olisi taatusti tullut menneeksi. En edes tietäisi niistä. Lisäksi onnistumisen ilo kätkön löydyttyä on varsinkin hankalimmissa tapauksissa huikeaa. Minua kiehtovat myös niin sanotut mysteerikätköt, joihin liittyy kätkön koordinaattien ratkaisu annetusta mysteeristä tai muusta tehtävästä.

Tänään sain esimerkiksi käsiini 94 vuotta vanhan koodikirjan, jonka avulla pystyin ratkaisemaan vaikeusasteeltaan viiden tähden eli vaikeimman kätkön. Kyseinen kätkö on ilkkunut ja vaivannut minua jo pidemmän aikaa, mutta vasta muutama viikko sitten sain vihdoin aikaiseksi kaukolainata tuon kirjan. Vaivaa joutuu välillä näkemään, mutta mitäs sen väliä, jos palkintona on voittajaolo ja saa kätkökarttaansa hymynaaman…

Lomakätköilyä ja mihinkään viemättömät portaat

Suorittamisen tai toimijuuden yhteydessä voidaan puhua minäpystyvyydestä. Tällä tarkoitetaan Albert Banduran 1977 kehittelemää teoriaa ihmisten uskomuksista omista kyvyistään eli minäpystyvyysuskomuksista.

Oman toimijuuteni apuna käytän esimerkiksi jo mainitsemaani ryhmäpainetta, mutta mitkä olisivat niitä juttuja, joita työstää ja tekee, vaikkei tiedossa ole mitään painetta, palkintoa tai vastaavaa? Ja jotka eivät perustu esimerkiksi perustarpeisiin ja silti jokin pakottaa toimimaan? Mikä on sellaista, johon uskon pystyväni - siis ihan vain pystyn?

Tällä hetkellä kirjoittaminen on tällaista. Järjellä ajateltuna en tiedä, mitä saan tästä. En tee tätä ryhmässä tai ryhmälle eli en koe ryhmäpainetta. En saa tästä papukaijamerkkejä, enkä taida tehdä varsinaisesti hyvääkään. Minä vain kirjoitan. Koska minä voin :-)