Sata toivetta
Aarrekarttatyöskentelyyn
kuuluu määrittää sata toivettaan varsin spontaanisti. Näistä toiveista
karsimalla voi sitten määritellä toiveet, jotka ovat esimerkiksi
toteutettavissa viiden, kolmen, kahden ja vuoden sisällä. Itse olen määritellyt
myös yhdeksi joukoksi ”jatkuvat kivat”, joilla tarkoitan toiveita, joiden
toivon olevan osa jokapäiväistä, tai ainakin melkein, elämistä. Tähän sarjaan
kuuluu esimerkiksi toiveeni kirjoittaa säännöllisesti tai puolison kanssa
tenniksen pelaaminen. En ole varma, ovatko ne sinänsä aarrekarttatyöskentelyn
mukaisia toiveita, mutta kun ne vain ovat minulle tärkeitä, eivätkä suinkaan tässä
arjessa itsestään selvyyksiä.
Toiveiden
kanssa työskentelyssä on tarkoitus määrittää viisi lähitulevaisuuden (eli
vuoden sisällä olevat) tärkeintä tavoitetta. Näihin voisi sitten keskittyä
varsinaisen aarrekartan tekemisessä.
Minä
kävin aarrekarttakurssin Runotalon Sarin verkkokurssilla kolme vuotta sitten ja
tein ensimmäisen aarrekarttani syksyllä 2013. Karttaa paperiversiona ei taida
enää olla, mutta valokuva siitä ja sitä edeltävästä tunnelmakartasta ovat
edelleen tallessa. Tuossa kartassa isona asiana oli uuden työpaikan saaminen,
koska olimme muuttamassa takaisin Keski-Suomesta etelään päin.
Työpaikka
löytyikin pian ja vaikka kartassa oli muitakin asioita kuvattuna kuin tuo
työpaikka, niin pikkuhiljaa se ei enää vastannut sen hetkistä tilannetta. Viime
kesänä innostuin jälleen väsäämään uutta aarrekarttaa, mutta en tainnut
varsinaisesti saada sitä tehtyä lopulliseen muotoonsa. Kirjoitin uudet sata toivetta ja tein uuden
tunnelmakartan itselleni. Tunnelmakartta on toiveiden lisäksi myös aarrekartan
pohjustusta.
Tunnelmakartta heinäkuulta 2015
Tunnelmakartta joulukuulta 2015
Maaliskuussa 2016 oli taas aika ryhtyä toivelistan tekoon. Aloitin siten, että viivasin yli aiemmista toiveiden tynnyreistä toteutuneet toiveet. Niitä oli yllättävän paljon. Uskon kyllä siihen, että jos
sanoo jotain ääneen -kirjoittaa sen ylös- tulee siitä jollain tavalla todempi
ja sitä ryhtyy ehkä aktiivisesti toteuttamaan.
Tällä
kertaa jaottelin toiveitani myös tiedostoittain siten, että minulla on sadan toiveen
tiedosto, josta olen siis pilkkonut vielä vuoden, kahden, kolmen, viiden ja
pidemmän aikavälin sekä ”jatkuvien kivojen” toiveet. Nämä olen vielä yrittänyt
jaotella esimerkiksi elinkeinoon, hyvinvointiin, perheeseen, ystäviin,
opiskeluun, harrastuksiin jne. liittyviin toiveisiin. Näistä sitten määritin
itselleni viisi vuoden 2016 tärkeintä tavoitetta.
Kuulostaa
tosi näppärältä ja tehokkaalta. Jokin kuitenkin häiritsi. Noista viidestä
toiveesta vain yksi inspiroi minua. Jokainen toiveesta on hyvin järkevä ja
minun ehdottomasti kannattaisi panostaa niihin, koska ne nyt vain ovat tärkeitä
asioita. Mutta kun ei kiinnosta, ei inspaa, ei natsaa, ei sytytä, en koe
minkäänmoista flow-tilaa niitä ajatellessani.
Tarkemmin
katsottuna vuoden aikajanalla olevista 17 tavoitteesta 14 liittyy opiskeluun ja elinkeinoon eli
työhön. Vain neljä liittyisi ihmisiin ja hyvinvointiin. Kauempana aikajanalla
olevat toiveet liittyvät enemmän kotiin, perheeseen, ihmisiin, harrastuksiin.
Toki myös työhön, mutta vähemmän kuin ensimmäisen vuoden tavoitteeni.
Jatkuvissa kivoissa tavoitteissa ei taas ole kuin yksi työhön liittyvä toive,
muut ovat vapaa-ajan tavoitteita.
Minulla
on siis ongelma. Kuvittelen tietäväni, mitä haluan ja olen määrittänyt järkevät, TOP 5, toiveetkin, mutta minua ei kiinnosta toteuttaa niitä. Ei ainakaan siinä
muodossa, missä olen ne nyt kirjoittanut. Ajallisesti kauempana olevissa on
muutamia kiehtovia toiveita, mutta enhän minä niihin nyt ehdi panostaa, kun
pitää panostaa näihin lähempänä oleviin, koska on JÄRKEVÄÄ hoitaa joitain
asioita pois alta ennen kuin ryhtyy tekemään niitä oikeasti mukavia. Uskon, että ”miehen/naisen pitää vain tehdä, mitä miehen/naisen pitää”.
Kaikkia asioita ei vain voi lykätä.
Aka-Oni on woodoo-nukke, joka auttaa ja rohkaisee saattamaan asioita loppuun :-)
Mutta
nämä ovat minun toiveitani, unelmiani, aarrekarttaani! Aarteenhan pitäisi olla lahja, jokin
hirmuisen tärkeä ja spesiaali. Jotain erityistä, jota ei ehkä osaisi edes aina
odottaa. Ehkä minun pitää suosiolla muuttaa sata toivetta sadaksi unelmaksi ja
onnen lähteeksi. Toive on jotenkin niin arkinen sana.
En halua joutua toteamaan Sannia lainaten (vaikkei muu sanomani nyt ole ihan samaa kuin hänellä), "että mitähän v*ua" eli mitä minä oikein haluan?
En halua joutua toteamaan Sannia lainaten (vaikkei muu sanomani nyt ole ihan samaa kuin hänellä), "että mitähän v*ua" eli mitä minä oikein haluan?
Tunnelmakartta 3.5.2016
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!