Sata toivetta

Aarrekarttatyöskentelyyn kuuluu määrittää sata toivettaan varsin spontaanisti. Näistä toiveista karsimalla voi sitten määritellä toiveet, jotka ovat esimerkiksi toteutettavissa viiden, kolmen, kahden ja vuoden sisällä. Itse olen määritellyt myös yhdeksi joukoksi ”jatkuvat kivat”, joilla tarkoitan toiveita, joiden toivon olevan osa jokapäiväistä, tai ainakin melkein, elämistä. Tähän sarjaan kuuluu esimerkiksi toiveeni kirjoittaa säännöllisesti tai puolison kanssa tenniksen pelaaminen. En ole varma, ovatko ne sinänsä aarrekarttatyöskentelyn mukaisia toiveita, mutta kun ne vain ovat minulle tärkeitä, eivätkä suinkaan tässä arjessa itsestään selvyyksiä.

Toiveiden kanssa työskentelyssä on tarkoitus määrittää viisi lähitulevaisuuden (eli vuoden sisällä olevat) tärkeintä tavoitetta. Näihin voisi sitten keskittyä varsinaisen aarrekartan tekemisessä.

Minä kävin aarrekarttakurssin Runotalon Sarin verkkokurssilla kolme vuotta sitten ja tein ensimmäisen aarrekarttani syksyllä 2013. Karttaa paperiversiona ei taida enää olla, mutta valokuva siitä ja sitä edeltävästä tunnelmakartasta ovat edelleen tallessa. Tuossa kartassa isona asiana oli uuden työpaikan saaminen, koska olimme muuttamassa takaisin Keski-Suomesta etelään päin. 

Työpaikka löytyikin pian ja vaikka kartassa oli muitakin asioita kuvattuna kuin tuo työpaikka, niin pikkuhiljaa se ei enää vastannut sen hetkistä tilannetta. Viime kesänä innostuin jälleen väsäämään uutta aarrekarttaa, mutta en tainnut varsinaisesti saada sitä tehtyä lopulliseen muotoonsa. Kirjoitin uudet sata toivetta ja tein uuden tunnelmakartan itselleni. Tunnelmakartta on toiveiden lisäksi myös aarrekartan pohjustusta.



Tunnelmakartta heinäkuulta 2015

Vajaa puolivuotta sitten joulun aikoihin uusin taas tunnelmakarttaa. 




Tunnelmakartta joulukuulta 2015

Maaliskuussa 2016 oli taas aika ryhtyä toivelistan tekoon. Aloitin siten, että viivasin yli aiemmista toiveiden tynnyreistä toteutuneet toiveet. Niitä oli yllättävän paljon. Uskon kyllä siihen, että jos sanoo jotain ääneen -kirjoittaa sen ylös- tulee siitä jollain tavalla todempi ja sitä ryhtyy ehkä aktiivisesti toteuttamaan.

Tällä kertaa jaottelin toiveitani myös tiedostoittain siten, että minulla on sadan toiveen tiedosto, josta olen siis pilkkonut vielä vuoden, kahden, kolmen, viiden ja pidemmän aikavälin sekä ”jatkuvien kivojen” toiveet. Nämä olen vielä yrittänyt jaotella esimerkiksi elinkeinoon, hyvinvointiin, perheeseen, ystäviin, opiskeluun, harrastuksiin jne. liittyviin toiveisiin. Näistä sitten määritin itselleni viisi vuoden 2016 tärkeintä tavoitetta.

Kuulostaa tosi näppärältä ja tehokkaalta. Jokin kuitenkin häiritsi. Noista viidestä toiveesta vain yksi inspiroi minua. Jokainen toiveesta on hyvin järkevä ja minun ehdottomasti kannattaisi panostaa niihin, koska ne nyt vain ovat tärkeitä asioita. Mutta kun ei kiinnosta, ei inspaa, ei natsaa, ei sytytä, en koe minkäänmoista flow-tilaa niitä ajatellessani.

Tarkemmin katsottuna vuoden aikajanalla olevista 17 tavoitteesta 14 liittyy opiskeluun ja elinkeinoon eli työhön. Vain neljä liittyisi ihmisiin ja hyvinvointiin. Kauempana aikajanalla olevat toiveet liittyvät enemmän kotiin, perheeseen, ihmisiin, harrastuksiin. Toki myös työhön, mutta vähemmän kuin ensimmäisen vuoden tavoitteeni. Jatkuvissa kivoissa tavoitteissa ei taas ole kuin yksi työhön liittyvä toive, muut ovat vapaa-ajan tavoitteita.

Minulla on siis ongelma. Kuvittelen tietäväni, mitä haluan ja olen määrittänyt järkevät, TOP 5, toiveetkin, mutta minua ei kiinnosta toteuttaa niitä. Ei ainakaan siinä muodossa, missä olen ne nyt kirjoittanut. Ajallisesti kauempana olevissa on muutamia kiehtovia toiveita, mutta enhän minä niihin nyt ehdi panostaa, kun pitää panostaa näihin lähempänä oleviin, koska on JÄRKEVÄÄ hoitaa joitain asioita pois alta ennen kuin ryhtyy tekemään niitä oikeasti mukavia. Uskon, että ”miehen/naisen pitää vain tehdä, mitä miehen/naisen pitää”. Kaikkia asioita ei vain voi lykätä.



Aka-Oni on woodoo-nukke, joka auttaa ja rohkaisee saattamaan asioita loppuun :-)

Mutta nämä ovat minun toiveitani, unelmiani, aarrekarttaani! Aarteenhan pitäisi olla lahja, jokin hirmuisen tärkeä ja spesiaali. Jotain erityistä, jota ei ehkä osaisi edes aina odottaa. Ehkä minun pitää suosiolla muuttaa sata toivetta sadaksi unelmaksi ja onnen lähteeksi. Toive on jotenkin niin arkinen sana. 

En halua joutua toteamaan Sannia lainaten (vaikkei muu sanomani nyt ole ihan samaa kuin hänellä), "että mitähän v*ua" eli mitä minä oikein haluan? 

Se oli taas uuden tunnelmakartan paikka ja...




Tunnelmakartta 3.5.2016



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Last season: työaika tuloksen mittarina

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta