Historic District - työuran tutkimista
Toukokuu on oli aikamoista haipakkaa ja kesäkuu on mennyt
siinä samaa vauhtia. Ei ole ehtinyt pahemmin kirjoitella blogia. Viikonloput olen
ollut menossa ja tulossa.
Toukokuun viimeiselle viikolle osuivat vielä sekä
voimauttavan valokuvauksen valmennuksen lähipäivät että seminaari Jyväskylässä.
Kyseinen seminaari oli joka neljäs vuosi järjestettävä Kuntatyönantajapäivät
26.-27.5.2016. Seminaarin anti oli varsin loistava, joten siitä tarvinnee
joskus kirjoitella erikseen. Mutta nuo pari päivää Jyväskylässä olivat minulle
erityisesti ihmisten kautta pienoinen läpileikkaus omaan työuraani.
Osallistujalista tuttuja täynnä!
Ensinnäkin matka Jyväskylään oli aivan huippu uuden kollegan
kanssa. Juttelimme noin kolmen ajotunnin aikana ummet ja lammet niin, että
yhtäkkiä olimme Jyväskylässä. Ihan kuin olisimme tunteneet kauemminkin?
Paikan päällä osallistujaluettelon nähdessäni totesin
tuntevani reilusta 300 osallistujasta varsin monia ihmisiä. Ensimmäiseksi tuli
mieleeni, että kuinkahan monen kanssa loppujen lopuksi tulee juteltua,
muistavatko edes minua, tunnistanko minä heitä (minulla on varsin hyvä nimi- ja
kasvomuisti, mutta joskus se pettää) ja jaksanko/osaanko heittää small talkia.
Periaatteessa minusta on kiva nähdä ihmisiä ja jutella
heidän kanssaan, vaikken pidäkään itseäni erityisesti ”small talkkaajana”.
Juttelen mieluummin syvällisempiä ja pidempään ihmisten kanssa kuin huikkaan
sanan tai pari niitä näitä. Nyt kuitenkin olotila oli sellainen, että toivoin
pääseväni mahdollisimman usean ihmisen kanssa juttusille, vaikka sitten vain
muutaman sanan verran.
Ihmisiä työuralta
Seminaarin tapaamiset alkoivat työurani nykytilalla. Tapasimme
kollegan kanssa aamukahvipöydässä ihan uuden tuttavuuden ja lisäksi viereen
istui järjestävän tahon edustaja, jonka kanssa saimme käytyä läpi vaihtoehtoja
työasiaan, joka on juuri ollut agendalla.
Sami Yläoutinen, 26.5.2016
Seuraavalla tauolla hyppäsinkin sitten suoraan työelämäurani
alkuaikoihin. Ammattikorkeakoulun sairaanhoidon opettajani 1990 -luvun
alun/puolivälin taitteesta on vaihtanut aikoinaan opettajuuden henkilöstöalaan,
joten näin häntä pitkästä aikaa. Olemme kyllä tavanneet tässä välilläkin eri
yhteyksissä, mutta nyt taas törmäsimme. Oli kiva nähdä häntä, sillä pystyimme aikoinaan oppilas-opettaja -suhteessakin keskustelemaan ja tuomaan
esille myös ns. hiertäviä asioita, joten nytkin keskustelu oli kaikkea
tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden väliltä. Ja hyvä niin, kaikille ei ihan noin
halua, eikä voi avautua.
Tapaamiset oli siis avattu! Seuraavaksi niitä tulikin
isommalla syötteellä. Entisten Keski-Suomen kollegoiden kanssa vaihdoimme jopa
informaatiota muutaman vuoden takaisista näkemyksistä ja tekemisistä
esimerkiksi varallaolon suhteen... Muisti palautui pätkittäin ja pystyin ehkä
vähän avaamaan tilannetta kolmen neljän vuoden takaiseen.
Ruokatauolla ja muillakin tauoilla juttu luisti järjestävän
tahon edustajien kanssa. Heidän kanssaan tulee asioitua säännöllisesti lähinnä
sähköpostitse tai puhelimitse, joten "face-to-face" -tapaamiset ovat varsin paikallaan.
Seminaarin ja iltajuhlan välissä kävimme mukanani olleen
kollegan kanssa geokätköilemässä ”Jyväskylän illassa”. Koska olen työpaikkoja
tässä urani varrella myös hakenut, niin törmäsimme majapaikkamme hisseillä
yhteen entiseen haastattelijaani (en muuten saanut kyseistä työpaikkaa, mutta
paikasta jäi hyvä kuva), jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan.
Kätköreissulla Lutakossa Jyväskylässä
Iltajuhlassa nykyisyys ja menneisyys tulivat vuoroin
paikalle. Valtionhallinnon uran aikainen työkaveri tuli juttelemaan. Lisäksi
Keski-Suomen työkavereita tuli nähtyä lisää ja niiltä ajoilta
verkostoyhteistyöstä tuttu Kuopion kollega osui myös juttuseuraksi. Helsingin henkilöstöporukan
kanssa päädyimme istumaan lopulta iltaakin joksikin aikaa majapaikan
ravitsemusliikkeeseen.
Helsingin kaupungin vaakuna
Aamupalalla istuin entisen työpaikkani ”ISOpäällikön” kanssa.
Hänen kanssaan olimme kyllä nähneet jo illallakin.
Seminaarin jälkeen kävin vielä varsinaisella entisellä
työpaikallani, Keski-Suomen pelastuslaitoksella, jossa ilokseni näin
sellaisiakin kollegoita, joita en uskonut tällä kertaa tapaavani!
Roskia silmissä
Ajellessani kohti Etelä-Suomea ja viikonlopun
kiipeilykurssia Hollollassa, silmiin alkoi tunkea väkisin kummallisen paljon
roskia. Itkuksihan se meni. Itkeä vollotin Kärkistensalmen sillan tietä
ajaessani aivan upean mahtavassa, keväisessä keskisuomalaisessa maisemassa.
Minulla oli niin ikävä kaikkea entistä. Toisaalta ajattelin,
kuinka minulla on ollut ja on onni työskennellä mielettömien ihmisten kanssa ja
saada tutustua heihin! Enhän minä heitä ole oikeastaan menettänyt, vaan saanut
oppia mahtavilta ihmisiltä ja edelleenhän he näyttävät olevan osa elämääni?
Havukallio, Hollola
Onneksi tämä nostalginen ja glorifioitunut vaihe meni
nopeasti jo lauantaina ohi, koska:
Illalla tuli tekstari takaisin, kun ilmoitin lähteväni kotiin:
Loppukotimatka oikeastaan nauratti, ei itkettänyt enää yhtään.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!