Historic District - työuran tutkimista

Toukokuu on oli aikamoista haipakkaa ja kesäkuu on mennyt siinä samaa vauhtia. Ei ole ehtinyt pahemmin kirjoitella blogia. Viikonloput olen ollut menossa ja tulossa.

Toukokuun viimeiselle viikolle osuivat vielä sekä voimauttavan valokuvauksen valmennuksen lähipäivät että seminaari Jyväskylässä. Kyseinen seminaari oli joka neljäs vuosi järjestettävä Kuntatyönantajapäivät 26.-27.5.2016. Seminaarin anti oli varsin loistava, joten siitä tarvinnee joskus kirjoitella erikseen. Mutta nuo pari päivää Jyväskylässä olivat minulle erityisesti ihmisten kautta pienoinen läpileikkaus omaan työuraani.


Osallistujalista tuttuja täynnä!

Ensinnäkin matka Jyväskylään oli aivan huippu uuden kollegan kanssa. Juttelimme noin kolmen ajotunnin aikana ummet ja lammet niin, että yhtäkkiä olimme Jyväskylässä. Ihan kuin olisimme tunteneet kauemminkin?

Paikan päällä osallistujaluettelon nähdessäni totesin tuntevani reilusta 300 osallistujasta varsin monia ihmisiä. Ensimmäiseksi tuli mieleeni, että kuinkahan monen kanssa loppujen lopuksi tulee juteltua, muistavatko edes minua, tunnistanko minä heitä (minulla on varsin hyvä nimi- ja kasvomuisti, mutta joskus se pettää) ja jaksanko/osaanko heittää small talkia.

Periaatteessa minusta on kiva nähdä ihmisiä ja jutella heidän kanssaan, vaikken pidäkään itseäni erityisesti ”small talkkaajana”. Juttelen mieluummin syvällisempiä ja pidempään ihmisten kanssa kuin huikkaan sanan tai pari niitä näitä. Nyt kuitenkin olotila oli sellainen, että toivoin pääseväni mahdollisimman usean ihmisen kanssa juttusille, vaikka sitten vain muutaman sanan verran.

Ihmisiä työuralta

Seminaarin tapaamiset alkoivat työurani nykytilalla. Tapasimme kollegan kanssa aamukahvipöydässä ihan uuden tuttavuuden ja lisäksi viereen istui järjestävän tahon edustaja, jonka kanssa saimme käytyä läpi vaihtoehtoja työasiaan, joka on juuri ollut agendalla.


Sami Yläoutinen, 26.5.2016

Seuraavalla tauolla hyppäsinkin sitten suoraan työelämäurani alkuaikoihin. Ammattikorkeakoulun sairaanhoidon opettajani 1990 -luvun alun/puolivälin taitteesta on vaihtanut aikoinaan opettajuuden henkilöstöalaan, joten näin häntä pitkästä aikaa. Olemme kyllä tavanneet tässä välilläkin eri yhteyksissä, mutta nyt taas törmäsimme. Oli kiva nähdä häntä, sillä pystyimme aikoinaan oppilas-opettaja -suhteessakin keskustelemaan ja tuomaan esille myös ns. hiertäviä asioita, joten nytkin keskustelu oli kaikkea tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden väliltä. Ja hyvä niin, kaikille ei ihan noin halua, eikä voi avautua.

Tapaamiset oli siis avattu! Seuraavaksi niitä tulikin isommalla syötteellä. Entisten Keski-Suomen kollegoiden kanssa vaihdoimme jopa informaatiota muutaman vuoden takaisista näkemyksistä ja tekemisistä esimerkiksi varallaolon suhteen... Muisti palautui pätkittäin ja pystyin ehkä vähän avaamaan tilannetta kolmen neljän vuoden takaiseen.

Ruokatauolla ja muillakin tauoilla juttu luisti järjestävän tahon edustajien kanssa. Heidän kanssaan tulee asioitua säännöllisesti lähinnä sähköpostitse tai puhelimitse, joten "face-to-face" -tapaamiset ovat varsin paikallaan.

Seminaarin ja iltajuhlan välissä kävimme mukanani olleen kollegan kanssa geokätköilemässä ”Jyväskylän illassa”. Koska olen työpaikkoja tässä urani varrella myös hakenut, niin törmäsimme majapaikkamme hisseillä yhteen entiseen haastattelijaani (en muuten saanut kyseistä työpaikkaa, mutta paikasta jäi hyvä kuva), jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan.


Kätköreissulla Lutakossa Jyväskylässä

Iltajuhlassa nykyisyys ja menneisyys tulivat vuoroin paikalle. Valtionhallinnon uran aikainen työkaveri tuli juttelemaan. Lisäksi Keski-Suomen työkavereita tuli nähtyä lisää ja niiltä ajoilta verkostoyhteistyöstä tuttu Kuopion kollega osui myös juttuseuraksi. Helsingin henkilöstöporukan kanssa päädyimme istumaan lopulta iltaakin joksikin aikaa majapaikan ravitsemusliikkeeseen.


Helsingin kaupungin vaakuna

Aamupalalla istuin entisen työpaikkani ”ISOpäällikön” kanssa. Hänen kanssaan olimme kyllä nähneet jo illallakin.

Seminaarin jälkeen kävin vielä varsinaisella entisellä työpaikallani, Keski-Suomen pelastuslaitoksella, jossa ilokseni näin sellaisiakin kollegoita, joita en uskonut tällä kertaa tapaavani!

Roskia silmissä

Ajellessani kohti Etelä-Suomea ja viikonlopun kiipeilykurssia Hollollassa, silmiin alkoi tunkea väkisin kummallisen paljon roskia. Itkuksihan se meni. Itkeä vollotin Kärkistensalmen sillan tietä ajaessani aivan upean mahtavassa, keväisessä keskisuomalaisessa maisemassa.

Minulla oli niin ikävä kaikkea entistä. Toisaalta ajattelin, kuinka minulla on ollut ja on onni työskennellä mielettömien ihmisten kanssa ja saada tutustua heihin! Enhän minä heitä ole oikeastaan menettänyt, vaan saanut oppia mahtavilta ihmisiltä ja edelleenhän he näyttävät olevan osa elämääni?


Havukallio, Hollola

Onneksi tämä nostalginen ja glorifioitunut vaihe meni nopeasti jo lauantaina ohi, koska:


Illalla tuli tekstari takaisin, kun ilmoitin lähteväni kotiin:



Loppukotimatka oikeastaan nauratti, ei itkettänyt enää yhtään. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Last season: työaika tuloksen mittarina

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta