Innostuksia työstä, bloggaamisesta ja sukista
Joskus -itseasiassa aika usein!-
elämä järjestelee asioita sopivasti. Olin juuri tyrkkäämässä elokuun viimeisen
päivän blogikirjoitustani maailmalle, kun vilkaisin sähköpostiani. Siellä oli
viesti Tiia Konttiselta, että olen voittanut ”Bloggaajasta ammattilaiseksi”-verkkokurssiosallistumisen vastattuani kyselyyn bloggaamisesta! Hurjaa!
Kurssia olin katsellut ”sillä
silmällä” jo kyselyyn vastatessa, mutten arvannut, että sellaisen upean
mahdollisuuden voittaisinkin, koska tässä on nyt näitä iloa tuottavia, lämmittäviä arvontaonnenpotkuja tullut tänä vuonna enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana...
Sitä paitsi olinhan päättänyt, että pidän taukoa
opiskeluissa. Tilaisuuksia ei voi kuitenkaan
jättää käyttämättä. Innostuin ihan tosissani kurssista ja bloggaamisesta,
vaikken ammattilaiseksi ole ihan suorilta käsiltä tässä menossakaan.
Innostuksia ja intohimoja olen tässä miettinyt urakalla -ja todennut, etten ole läpeensä huonosti lähtenyt kohdistamaan
blogin ”sanomaani”. Minähän rakastan kirjoittaa ja puhua työstä. Ja tällä
tarkoitan esimerkiksi työhön liittyviä ilmiöitä, rakenteita, asiantuntijuutta. Ja
miksi en rakastaisi, koska olen näitä asioita lähtenyt joskus aikoinaan
opiskelemaan, tutkimaan ja teen työtä -siis tavallaan työn avuksi työtä-
työkseni. Sitähän henkilöstöala on.
Voimaantumista ja innostusta jakaen
Toivon, että saisin kirjoittamalla
tästä innostuksen aiheestani ja siihen liittyvistä ilmiöistä jokaisen työtään
ja sen mielekkyyttä pohtivan voimaantuvan, ottavan ammatillisen toimijuutensa
käyttöön. Innostuvan työstään. Tarvittaessa tekevän muutoksia, kehittyvän.
Jotta se intohimo säilyisi!
Väitän, että varsinkin
asiantuntijatyössä jokaisella on ainakin ollut se polte ja into siihen
asiantuntijuuteen, missä toimii. Minne se säkenöinti sitten tuntuu monelta hukkuvan, kun on kasvanut noviisista asiantuntijuuden "hierarkian huipulle" ?
Siihen on varmaan meillä kaikilla omat syymme, kuten on sitten myös ne keinot,
joilla taas voimaantua innostuneeksi asiantuntijaksi, joka soveltaa, kehittää ja tutkii omaa alaansa jopa hieman etukenossa muihin verrattuna. Näistä asioista minä
haluan kirjoittaa ja herätellä ajattelemaan. Miten juuri sinä voimaantuisit,
olisit aktiivinen työelämän toimija? Siinä samalla saattaa löytyä muitakin
innostuksen aiheita työelämän ulkopuolellekin.
Kalanmaha Rauman kirkkosillalla, elokuu 2016
Ja ne sukat! Innostuin
tarkkailemaan viikonloppuna Jyväskylässä hotelliaamiaisella ihmisten sukkia. Paikka
oli niin otollinen portaiden ja lasiseinän vieressä ja minulla normaali utelias moodini (ihmisten tarkkailu on ihanaa) kyylätä ihmisiä, joten sukat osuivat suoraan silmiin ihmisten kulkiessa
portaissa.
Sukkahuomioina mm. se, että nuorilla ihmisillä sukat näyttävät
olevan lähinnä varretonta mallia eli ne pilkottavat kengistä vain hieman.
Sukkien väri on pääsääntöisesti musta tai valkea kaikilla ikäluokilla. Eniten
häiritsi tyylikäs vanhempi nainen tummissa vaatteissaan ja korollisissa
kävelykengissään, mutta ne sukat! Valkea pohja ja mustia raitoja. Sieltä ne
pilkottivat suoraan silmiin, eikä niitä varmaan kukaan muu edes huomaisi. Koin
olevani Lenita Airisto...
Ammattilaiset työssään innostavat
Innostua voi siitäkin, kun
katselee Suomen ykkösrokkareita näyttämässä, miten pidetään hauskaa oman dream
teamin kanssa silloin tällöin. Jokainen on ehdoton ammattilainen, asiantuntija,
rokkikukko siinä omassa roolissaan ja työssään. Ja jokainen saa tilaa, vaikka
voisi ajatella, että tuollaisessa kokoonpanossa kuin The Local Band tilan
ottaisi väkisinkin joku. Onnistuisiko työelämän rokkikukkojen laittaminen
työskentelemään yhdessä yhteisen hyvän eteen? Minusta ainakin pitäisi onnistua.
Mahtavinta oli viikonlopun WaterXfestissa The Local Bandin ja legendan eli Michael Monroen feature biisissä Out of the Darkness.
Se olkoon
tienviitta innostukseen ja siihen, että kaikilla on tilaa olla huippuja.
"The Local Band, feat. Michael Monroe: Out of the Darkness"
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!