Innostuksia työstä, bloggaamisesta ja sukista

Joskus -itseasiassa aika usein!- elämä järjestelee asioita sopivasti. Olin juuri tyrkkäämässä elokuun viimeisen päivän blogikirjoitustani maailmalle, kun vilkaisin sähköpostiani. Siellä oli viesti Tiia Konttiselta, että olen voittanut ”Bloggaajasta ammattilaiseksi”-verkkokurssiosallistumisen vastattuani kyselyyn bloggaamisesta! Hurjaa!

Kurssia olin katsellut ”sillä silmällä” jo kyselyyn vastatessa, mutten arvannut, että sellaisen upean mahdollisuuden voittaisinkin, koska tässä on nyt näitä iloa tuottavia, lämmittäviä arvontaonnenpotkuja tullut tänä vuonna enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana... 

Sitä paitsi olinhan päättänyt, että pidän taukoa opiskeluissa. Tilaisuuksia ei voi kuitenkaan jättää käyttämättä. Innostuin ihan tosissani kurssista ja bloggaamisesta, vaikken ammattilaiseksi ole ihan suorilta käsiltä tässä menossakaan.

Innostuksia ja intohimoja olen tässä miettinyt urakalla -ja todennut, etten ole läpeensä huonosti lähtenyt kohdistamaan blogin ”sanomaani”. Minähän rakastan kirjoittaa ja puhua työstä. Ja tällä tarkoitan esimerkiksi työhön liittyviä ilmiöitä, rakenteita, asiantuntijuutta. Ja miksi en rakastaisi, koska olen näitä asioita lähtenyt joskus aikoinaan opiskelemaan, tutkimaan ja teen työtä -siis tavallaan työn avuksi työtä- työkseni. Sitähän henkilöstöala on.

Voimaantumista ja innostusta jakaen

Toivon, että saisin kirjoittamalla tästä innostuksen aiheestani ja siihen liittyvistä ilmiöistä jokaisen työtään ja sen mielekkyyttä pohtivan voimaantuvan, ottavan ammatillisen toimijuutensa käyttöön. Innostuvan työstään. Tarvittaessa tekevän muutoksia, kehittyvän. Jotta se intohimo säilyisi!

Väitän, että varsinkin asiantuntijatyössä jokaisella on ainakin ollut se polte ja into siihen asiantuntijuuteen, missä toimii. Minne se säkenöinti sitten tuntuu monelta hukkuvan, kun on kasvanut noviisista asiantuntijuuden "hierarkian huipulle" ? Siihen on varmaan meillä kaikilla omat syymme, kuten on sitten myös ne keinot, joilla taas voimaantua innostuneeksi asiantuntijaksi, joka soveltaa, kehittää ja tutkii omaa alaansa jopa hieman etukenossa muihin verrattuna. Näistä asioista minä haluan kirjoittaa ja herätellä ajattelemaan. Miten juuri sinä voimaantuisit, olisit aktiivinen työelämän toimija? Siinä samalla saattaa löytyä muitakin innostuksen aiheita työelämän ulkopuolellekin.



Kalanmaha Rauman kirkkosillalla, elokuu 2016

Ja ne sukat! Innostuin tarkkailemaan viikonloppuna Jyväskylässä hotelliaamiaisella ihmisten sukkia. Paikka oli niin otollinen portaiden ja lasiseinän vieressä ja minulla normaali utelias moodini (ihmisten tarkkailu on ihanaa) kyylätä ihmisiä, joten sukat osuivat suoraan silmiin ihmisten kulkiessa portaissa. 

Sukkahuomioina mm. se, että nuorilla ihmisillä sukat näyttävät olevan lähinnä varretonta mallia eli ne pilkottavat kengistä vain hieman. Sukkien väri on pääsääntöisesti musta tai valkea kaikilla ikäluokilla. Eniten häiritsi tyylikäs vanhempi nainen tummissa vaatteissaan ja korollisissa kävelykengissään, mutta ne sukat! Valkea pohja ja mustia raitoja. Sieltä ne pilkottivat suoraan silmiin, eikä niitä varmaan kukaan muu edes huomaisi. Koin olevani Lenita Airisto...

Ammattilaiset työssään innostavat

Innostua voi siitäkin, kun katselee Suomen ykkösrokkareita näyttämässä, miten pidetään hauskaa oman dream teamin kanssa silloin tällöin. Jokainen on ehdoton ammattilainen, asiantuntija, rokkikukko siinä omassa roolissaan ja työssään. Ja jokainen saa tilaa, vaikka voisi ajatella, että tuollaisessa kokoonpanossa kuin The Local Band tilan ottaisi väkisinkin joku. Onnistuisiko työelämän rokkikukkojen laittaminen työskentelemään yhdessä yhteisen hyvän eteen? Minusta ainakin pitäisi onnistua.

Mahtavinta oli viikonlopun WaterXfestissa The Local Bandin ja legendan eli Michael Monroen feature biisissä Out of the Darkness. 



"The Local Band, feat. Michael Monroe: Out of the Darkness"

Se olkoon tienviitta innostukseen ja siihen, että kaikilla on tilaa olla huippuja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Last season: työaika tuloksen mittarina

Mitä sanoisit nykyminällesi?

Periksiantamattomuus - mallia Saara Aallosta