Mitä sanoisit nykyminällesi?

Facebookissa ja kuuleman mukaan Twitterissä (minä vain en ole vielä päässyt siihen oikein kiinni) on liikkunut haaste, jossa laitetaan omalle aikajanalle/sivustolle kuva itsestä nuorena. Minäkin menin tykkäämään ystäväni nuoruuden kuvasta ja sain vastineeksi haasteen laittaa oman kuvani facebookin aikajanalle.

Kuvassani on "coolina" oleva 16-vuotias nuori. Aloitin lukion ihan muualla kuin missä olin käynyt peruskoulun, sillä perheemme muutti tuolloin 500 kilometrin päähän entiseltä kotipaikalta. Kuvan ottohetkellä olin jo saanut ystäviä uudesta koulusta, mutta muistan vieläkin sen hetken, kun tulin uuteen kouluun, josta en tuntenut ketään. Se oli varmaankin ensimmäinen kerta elämässäni, kun jouduin tuollaiseen paikkaan. Peruskoulun ekaluokalle mennessänikin tunsin jo luokkakavereitani.

Voimauttavan valokuvan menetelmän silmin katson tuota hieman ”takakireää” nuorta itseäni lempeästi. Tekisi mieleni sanoa, että hyvin sinun käy. Paljon iloa ja suruakin tulet kokemaan, mutta sinä selviät, elät elämääsi ja isot, mietityttävät asiat ratkeavat. Unelmoit ja moni unelmasi toteutuu. Haluaisin kertoa tuolle nuorelle, miten elämä tulee menemään ja mitä tuomaan.

On aika helppoa katsoa nuorta itseään lempeästi ja hellästi.

Palaan nykypäivään.

Omien nykykuvien katsominen ei tee enää niin ”häijyä” kuin ennen voimauttavan valokuvauksen prosessiani. Näen kuvissa pääsääntöisesti elämäniloisen ja -oloisen varhaiskeski-ikäisen. Silti sieltä jostain silmien takaa pilkistää välillä sama epävarmuus kuin nuorena. Miten minun käy, miten minä jaksan, mitä minä haluan?

Jos ajattelet, mitä sanoisit nuorelle itsellesi sillä kokemuksella ja näkemyksellä, mitä sinulla on nyt, niin mitä sanoisit vastaavasti tämänpäiväiselle nykyminällesi saman verran kokeneempana? 

Minä katson nyt tuota 16-vuotiasta itseäni 26 vuotta vanhempana. Ottaessani vastaavan harppauksen tulevaisuuteen, olisin saavuttanut suurinpiirtein tavoite-eläkeikäni, joka minun ikäisilleni on määritelty tällä hetkellä. Välttämättä en olisi jäämässä eläkkeelle, koska Eläkelaskuri.fi -palvelun mukaan minun kannattaisi yrittää pinnistellä työelämässä vielä 1,5 vuotta noin 70-vuotiaaksi. Eläkkeeni nimittäin nousisi lähes 300 eurolla, jos jaksaisin sinne asti.

Mutta mitä minä siis sanoisin nykyminälleni? Seitsemän asiaa ja bonus, jotka sanoisin nykyminälleni, saattaisivat olla:

1. Pidä huolta terveydestäsi, niin jaksat.

• Syö nautittavaa ruokaa - välillä saa vetää herkkuöverit.
• Liiku tarpeeksi
• Rentoudu ja nuku hyvin.
• Älä pingota liikaa.
• Hae tarvittaessa apua vaivoihisi ajoissa. Älä suotta kärvistele vain siksi, että ”kyllähän minun nyt pitää kestää”

2. Ota huomioon läheisesi. Ei sitä kännykkää, läppäriä ja tablettia tarvitse ”hieroa” koko ajan (mutta sitäkin saa tehdä!).

3. Pysähdy, nauti pienistä ja isoista asioista, sinulla on ihana elämä ihan tässä käsissäsi!

4. Sinulla on paljon ajatuksia, haaveita, toiveita, ideoita ja unelmia. Usko pois, ne toteutuvat, niin ovat toteutuneet aikaisemmatkin haaveet. Mutta sinun pitää itse toteuttaa ne niin kuin aiemminkin!

5. Pidä tuo uteliaisuus ja ”kaikki mulle ja kaikkea haluan koettaa” -asenne. Ei se ole pahasta, jos on ”moniottelija”. Niitäkin tarvitaan.

6. Ole kuitenkin kärsivällinen, älä hätäile. Sinulla on ihan valtavan pitkä työura vielä edessäsi. Se on pidempi, mitä olet tähän mennessä työelämässä ollut.

7. Älä ole liian ankara itsellesi.

Ja vielä bonuksena: hyvin sä vedät!

Mitä sinä sanoisit nykyminällesi 26 vuoden päästä?